Koirat nukkuvat tyytyväisinä vieri vieressä omilla lampaantaljoillaan ja Suomi voitti huikean jännässä välierässä USAn. Kohta voi mennä nukkumaan :)

Luu treenasi tänään tokoa ja agia. Tokolla aloitettiin läheisellä pikkukentällä. Piti tehdä semmoinen kisamainen setti, mutta tuli muutoksia suunnitelmiin kesken kaiken, kun Luu jäi ruudussa etureunaan. Se kuuluu meillä semmoisiin virheisiin, joita ei katsota treeneissä läpi sormien, vaikka kuinka tehtäisiin kisamaista.

Eka liike oli kuitenkin seuraaminen. Jonkun verran painoi, mutta muuten ihan ok. Siirtymästä ruudun aloituspaikkaan namia, kun oli hyvä.

Merkille meni banaanilla ja hitaahkosti, mutta ok paikalle. Ruudussa sitten käännähti heti etureunan jälkeen ja jäi siihen. Kävin siirtämässä oikeaan paikkaan ja uusi yritys. Sama homma. Ja vielä kolmas kerta tehtiin sama kuvio, tuloksetta. Sitten hinkattiin hetki paikankorjauksia ja pelkkää merkki-ruutu -väliä ja sain paikan lopulta vähän taaemmaks. Aika nihkeästi silti. Ja viimeksi juuri oli takarajasta ulkona... Lopulta kokonaisuus ok. Sivulle tuli nätisti. (Ois paree olla sitten siellä kokeessakin törmäämättä!)

Sitten mentiin tunnariin. Ihan hyvä testi toisaalta tuommoisen hinkkaamisen jälkeen. Teki tosi hyvin, meni huolellisella asenteella, mutta nosti oman nopeasti. Palautus ravia, mutta olkoon nyt toistaiseksi.

Idari järjestyksellä seiso-maahan-istu. Kaikki oikein!!! Istumiseen vartaloapu. Sekä seisomisessa ja istumisessa on vaan tosi epävarman oloinen. Mutta ehkä se tästä, jos nyt saataisiin kummallekin itsevarmuutta näiden onnistumisten kautta.

Kaukot, se perinteinen järkkä. Ois voinut saada kympin joltain muultakin kuin kuuluisalta Kurtilta :) S-M pompsahti (en nähnyt mihin suuntaan vai vaan paikallaan) ja S-I kääntyi vähän vinoon vasemman takajalan siirtämisen takia, mutta ei varmaan juuri liikkunut. Hienoa, että vaikka S-I ei edelleenkään toimi (ja tuleekohan koskaan toimimaan), niin ajatus on ollut nyt näissä sarjoissakin oikea eikä ole pompsahdellut.

Luoksetulo. Laittoi ensin pään maahan, mistä kielsin. Stoppiin vartaloapu, teki kovaan alustaan nähden ihan hyvin. Siitä kehut, taakse puuta kiertämään ja palkka.

Hetken riekkumisen jälkeen tehtiin vielä merkkiä ja ruutua. Nyt meni ruutuun silleen suunnilleen keskelle, nippa nappa hyväksytysti. Optimi on siis syvemmällä, mutta tuo oli semmoinen rajatapaus. Merkillekin joka kerta ok.

Sitten meidän treenit vähän keskeytyivät, kun yhtäkkiä jostain kuului heleä "Vau!" Jostain oli ilmestynyt pieni tyttö ihastelemaan Luu huikeaa taitavuutta ja kyselemään aivan haltioissaan, miten olen saanut sille opetettua yhtä sun toista :D Juteltiin siinä sitten hetki ja annoin tytön heittää Luulle pari kertaa narupalloa. Sekin oli niin siistiä :) Näytettiin myös jotain temppuja (kierimistä, moikkausta yms.) ja nekin olivat tytön mielestä ihan käsittämättömän hienoja. Rapsutettavaksi Luu ei kyennyt, kun oli niin työmoodissa. Monesti meidän touhuja on jääty enemmän ja vähemmän avoimesti katselemaan, mutta kukaan ei ole vielä ihan noin innoissaan tullut juttelemaan. Ehkä siinä oli tuleva tokoharrastaja...? ;)

Sitten piti liueta kotiin ja melkein heti Niihamaan agiliitämään. Rataa rakentaessa asiat alkoivat näyttää jotenkin tutuilta ja kohta sainkin huomata tekeväni eilistä rataa nyt Luun kanssa ;) Ei kyllä hirveästi naurattaneet ne suorat putket...

Alku sujui ihan kivasti pöydälle asti. Pöytää Luu ei osannut vaan meni pitkäksi joka kerta. Se suoran putken jälkeinen takaakierto tuntui aika utopistiselta, enkä sinne ihan ekalla yrityksellä ehtinytkään. Mutta lopulta ehdin! Sain niin paljon paremman etumatkan pyörityshypyltä (Luu luki sen helpommin ja leijui riman päällä luonnollisesti kauemmin) kuin Nipsun kanssa ja putkeltakin sain linjattua takaakiertoon kauempaa. Ei siis tarvinnut juosta yhtä paljon :)

Poispäinkäännöskohta oli ahtaampi kuin eilen. Yritinkin ensin leijeröidä siitä yhden hypyn, mutta koska olin Luun ulostautuessa putkesta niin takana, se hyppäsi sen joka kerta. Yllättäen poispäinkäännös onnistuikin sitten tosi helposti, vaikka tungin sinne väliin.

Ennen keppejä meillä oli rengas ja pätkäisin siihen ihan suunnitellusti. Tuolla on hajoamaton rengas ja musta on tullut vähän hysteerinen niiden kanssa. Kepeiltä puomille ehdittiin tehdä kerran. Olin suoralla kilsan jäljessä eikä Luu oikein irronnut putken jälkeiselle hypylle, mutta sain sen sentään käskytettyä sinne takellellen. Pöydältä meni ensin putkeen, mutta uusinnalla puomille. Osuikin vielä. Lopuksi kerran vielä se hullu suora palkalla putken jälkeen. Nyt irtosi...

Luu oli kiltti! Muutama rima lensi vauhdin hurmassa, mutta mistään ei tarvinnut vääntää eikä se ryysinyt ohjauksista läpi. Voisko se taas pitää tän vähän aikaa?

Tänään olikin sitten semmoiset agilitytreenit from hell, Nipsun kanssa. Joskus ei vaan suju, niin sitten ei suju. Turhaudun omaan mokailuun (ja joskus vähän Nipsun tempauksiin), ja sitten ei ainakaan mistään tule mitään.

Kati veti treenit, teemana oli rääkki ja sitä edusti rata, jossa sai pinkoa. Suoraa putkea juostiin useampikin kerta edestakaisin. Radalla oli 27 estettä ja ehdittiin tehdä kaksi kierrosta, mutta todellakaan ei tehty yhtään nollaa. Ihan hyviä pätkiä kyllä, ei siinä mitään... Mutta eipä niillä pätkillä pitkälle pötkitä ;)

Ensimmäinen töksähdys tuli esteellä nro 4. Yritin tehdä ensin saksalaisella, mutta en saanut sitä kohdilleen. Olisi ollut kyllä ihan hyvä, mutta kun tuntui niin hankalalta, vaihdettiin pakkovalssiin. Se tuntuikin paljon paremmalta.

Monelle muullekin vaikea kohta oli sitten pyöritys hypylle, josta piti päästä miljoonaa koiran edelle ohjaamaan suoran putken jälkeinen takaakierto. Siinä mäkin lähdin herkästi kääntämään hartialinjaa väärään suuntaan, mutta kun malttoi vaan pyörittää, se sujui ihan hyvin. Pekka teki tähän semmoisen hyvän "ruotsalais-norjalaisen", joka jäi multa testaamatta, mutta pitää laittaa takataskuun! Takaakierrosta myöhästyin vaan pari kertaa. Ja kerran luisti jalka anta suunnanvaihdoksessa...

Suoran putken jälkeen piti tehdä poispäinkäännös aika ahtaassa paikassa. Maltilla siitäkin selvittiin, mutta ei selvitty sähläämättä siinäkin ;) Tästä eteenpäin loppurata olikin vielä enemmän säätämistä, kun alettiin molemmat väsyä. Keppien jälkeen oli helppo, mutta vaikea takaakerto, jossa Nipsu levisi ihan hulluna ja tuli seuraavasta hypystä ohi. Tätä ei saatu hyväksi ollenkaan, vaikka ekalla kierroksella se oli kerran onnistunutkin.

Pöytä mentiin radalla kahteen kertaan. Se oli vähän hakusessa ja jouduin kovasti saattamaan. Lisäksi Nipsu(KIN!) teki pöydälle 2on 2offia, mutta sen oli pakko olla pöydän vika, kun sekä Olli, Spot että Ama tekivät ihan saman! Ollaan pöytää jopa joitain kertoja treenattu, mutta ei vaan pysy pienessä muistissa. Pöydältä ekalla kierroksella putkeen (meni ainakin kerran puomille) ja tokalla puomille (meni pari kertaa putkeen). Puomille mennessä ei voinut luottaa pelkkään erotteluun, vaan piti ainakin olla itse paikallaan kutsumassa.

Loppua puomin jälkeen ei ehditty kokeilla kuin paristi. Eikä sekään oikein sujunut :D

Oisin voinut koota yhtä pitkän videon hyvistä pätkistä, mutta mennään nyt tällä kertaa fiiliksen mukaan...

Lopuksi tein muutaman kerran pöytää ja alkoi senkin imu taas toimia. Pitäisi varmaan pitää se paremmassa muistissa kesän kisojen varalta...

Ennen treenejä ehdittiin tehdä Luun kanssa päivän toinen lyhyt tokosetti, kun Nipsu oli myöhässä. Noudot ja kaukot muotoituvat suunnittelemattomien treenien teemaksi.

Ohjatun merkkiä ja palautusta, eli heitin/vein yhden kapulan jompaan kumpaan suuntaan, jonka sai hakea merkin kautta. Merkit ihan hyviä, johtui varmaan uudesta hienosta merkistä ;) Vasemmalta toi ensin vähän vinoon, mutta lopuksi onnistui sekin. Loppuun pari palkkausta pelkästä merkistä.

Tunnari. Enemmän kapuloita riveissä, tiheähköt (ehkä n. 3 cm) välit. En mennyt vahtimaan, mutta yritin katsoa tarkkaan. En kuitenkaan ollut varma, nostiko oman vai viereisen. Eteentullessa sitten selvisi, että oli ottanut molemmat. Hupsista, ekaa kertaa kävi Luulle noin. Luulen, että oli aika vahinko. Uusinnalla tarkisteli tosi huolellisesti ja nosti tosi huolellisesti oman. Molemmat palautukset ravilla...

Metallin nostoja ja palautuksia. Oli taas inhaa ja räkäisi kapulan muutaman kerran. Ei myöskään tullut kerrasta kunnolla eteentuloon, vaan jouduttiin korjailemaan.

Kaukojen tekniikkaa sitten, yllättäen. Ei ollut muuttunu aamusta miksikään ;) Ärsyttävästi vaan ei oikein meinannut malttaa keskittyä, kun oli kuumissaan ja kaverit lähti vierestä lenkille. Kaukohäiriöitäkin pitäis niin tehdä, mutta on ollut tässäkin liikkeessä vähän muita prioriteetteja...

Loppulenkki tehtiin metsässä. Luu pääsi juoksemaan Inton kanssa. Niillä oli kyllä kaksin ihan omat kuvionsa. Luun hyvä kaveri Kinakin jäi ihan kolmanneksi pyöräksi, mutta kyllä bordercollien paras kaveri on toinen bordercollie, ei siitä mihinkään pääse. Jotain sielujen sympatiaa ja ihan oma ajatusmaailmansa niillä vaan on. Nipsu köpötteli tapansa mukaan jaloissa (näppärää, kun sitä ei tarvitse pitää jäähkälenkilläkään kiinni), mutta Tuittukin innostui vähän omille retkilleen. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että sen lenkkeily on nykyään semmoista perässä hiihtelyä, niin bongasimme sen kiipeilemästä korkean kallion päällä. Yritin käskyttää sitä laskeutumaan alas varovasti, mutta sieltä se tuli suorinta reittiä (ja ketterästi!) alas. Epäilimme, että tämän täytyi olla Tuitun ja Svanten yhteinen juoni, sillä kaikkien huomion kiinnittyessä kiipeilysankari Tuittuun, Svante pääsi livahtamaan salaa ihanaan kuraojaan :D Veteraaniosasto <3

Pienet aamu(päivä)tokoilut lenkin jälkeen lähikentällä. Tuli sen kummemmin suunnittelematta aika hyvät kaikki onnistuu -treenit.

Luu seurasi ensin. Palkkailin asenteesta, joka oli asenteen kannalta hyvä, mutta tekniikan kannalta vähän turhan yritteliäs. Ota tuosta nyt selvää ;) Ihan muutamia pätkiä ja parit askelsiirtymät. Peruutti hyvin. En palkannut joka vapautuksesta lelulla, mutta tuntui palkkautuvan ihan hyvin kehuistakin :)

Jääviä, aina yhtä jännää! Idarin tyyliin tehtiin, ilman merkkejä. Ensin tokalle sivulle seisominen, ei istunut!!! Sitten kokonainen setti, järkkä M-I-S. Myös pysymistä, maasta nimittäin ennakoi seuraamisen. (Vahvistan tätä liian harvoin, mutta on helppo kyllä sitten saada taas kuosiin.) Istui pienellä avulla ihan hyvin, mutta ohi kävellessäni oli epävarman näköinen, niinkuin ei olisi ollut varma, tekikö kuitenkaan oikein. Seisominen kuitenkin istumisenkin jälkeen ok, jes! Siitä palkka.

Kaukoja. Ensin yksi kisamainen setti, perinteisellä järkällä. M-I taisi olla jopa siedettävä. S-M meni ensin istumaan, siihen tuplakäsky. S-I oli jo oikea ajatus, mutta siirsi sitä vasenta takajalkaa ja kääntyi vinoon. Sitten osia vähän lähempää. M-I-S-M-alkua piti vähän hinkata, ennen kuin saatiin sujumaan. Istu-seisossa jättää edelleen helposti oikean etujalan taakse. Seiso-istua ihan läheltä, jossa alkoi taas yliyrittää ja luistella takapuolella taaksepäin... Mutta saatiin pari hyvääkin.

Loppuhuipennuksena sai taas juosta, kun tehtiin luoksetuloa. Käytin stopeissa vartaloapua, että saatiin varmasti hyviä. Ensin pari maalinkiertostoppia, josta uuteen maalinkiertoon. Sitten stoppi jätöstä ja uuteen maalinkiertoon. Ja sitten yksi kokonainen luoksetulo. Stoppiin kunnon vartaloapu, mutta tekikin sitten tosi hyvän! Kehuin. Maahanmenoa ehkä vähän odotti, mutta tein senkin silti. Loppuun ok, palkka eteentulosta. Tämän jälkeen vielä läpijuoksu. Semmoista ihan sopivaa odottamista, mutta ei ennakoinut. Kiihdytyksestä jes ja palkka jalkojen välistä. IKINÄ Luu ei ole näissä törmännyt, mutta aina mua hirvittää, tulee meinaan ns. vähän lujaa...

Tuittu oli ihan pähkinöinä, kun oli odotellut kentän laidalla ja tiesi, että mulla on taskussa Froliceja :D Kun päästin sen irti, tarjoili heti ihan intsinä perusasentoa <3 Tehtiin vähän seuraamista, jossa oli tosi hyvä. Paikkakin oli paikoin ihan mallikelpoinen, vaikka sen suhteen meillä ei siis ole mitään kriteerejä.

Sitten harjoiteltiin maalinkiertoa, jonka Tuittu jo melkein oppi! Pienellä saattamisella sain sen kiertämään maalin, mikä ei ole aikaisemmin onnistunut. Useammankaan toiston jälkeen se ei silti tajunnut sitä, kun yritin vaan lähettää maalin nurkalta... Se kun yrittää vaan kiertää lähintä tolppaa eikä oikein hahmota pelkkää verkkoa kierrettäväksi jutuksi. Sitten oli pakko jo lopettaa se laji, kun mummeli oli ihan läkähdyksissä täpöjä juoksemisesta.

Vielä vähän kaukoja. Yksi kisamainen setti, jossa kyllä uusin istu-seison, kun tuli eteen. Muuten perus-Tuittua. Lisäksi yksittäisiä vaihtoja lähempää. Näitä Tuittu teki ihan omaan tahtiin, mun ei tarvinnut kuin seistä paikallaan. Kuinka kätevää! :D Osaa se olla aika hellyyttävä pieni musta koira :)

Tänään oltiin Nipsun kanssa treenaamassa kisaamista tallilla TamSKin omissa kisoissa. Tuomarina oli Asko Jokinen, joka oli tehnyt aika kivat radat. Sopivasti tekemistä, mutta ei mitään mahdotonta.

Agilityradalla aloitettiin. Mulla oli jostain syystä tosi hermostunut ja keskittymätön olo. Luulen, että se saattaa tulla tallin ahtaudesta ja metelistä, koska muistaakseni joskus ennen on siellä ollut ihan samanlaista. Koirien räksytys kaikuu hallissa ja joka puolella joku selittää jotain. Yleensä pystyn aika hyvin sulkemaan tuommoiset ulkopuolelle, mutta nyt oli vaikeampaa. Rataa en ehtinyt opetella ennen tutustumista, kun kaikkia numeroita ei näkynyt ja se oli jo mitattu. Puolet tutustumisesta taisi mennä siihen, että etsi numerokylttejä (varsinkin yhdellä putkella se oli tosi piilossa painojen takana) ja yritti opetella estejärjestystä. Ohjaussuunnitelma jäi vähän köykäiseksi. Onneksi mentiin vasta luokan lopussa.

Radallakin olin vielä vähän pihalla enkä pystynyt keskittymään kunnolla. Ehdin ajatella, että ompas nyt takkuista ym. ja jossain vaiheessa alkoi jo naurattaakin se räpeltäminen. Tuntui, että jouduin koko ajan ottamaan korjausaskeleita oikeaan suuntaan. Keppien jälkeinen pyöritys levähti pahemmin, olin tökkäämässä koiraa ties minne. Muuten ei sattunut mitään isompaa, mutta tuntui tosiaan koko ajan semmoiselta tahmealta ja tökkivältä. Niin, paitsi että positiivisena asiana pakko mainita, että tein takaaleikkauksen! Juuri semmoisessa kohdassa, jossa Nipsu jää tosi helposti jalkoihin pyörimään, mutta se onnistui! Ihanneaika oli rataprofiiliin nähden aika tiukka, ja lopulta Nipsun nolla oli ainut aikaan ehtinyt.

Agilityrata

Hyppärille sain tsempattua paremmin. Olin valinnut keppien jälkeiseen kuvioon ohjauksen vähän epämukavuusalueen puolelta, ja jotenkin semmoiseen keskittyminen auttaa asennoitumaan. Hyppäri lähtikin paremmalla draivilla ja kepeille asti meni niinkuin pitikin. Kepeillä leijeröin hypyn ja tein siihen pakkovalssin, jonka merkkaus oli myöhässä. Linja keppien jälkeen levisi siis vähän. Sitten en kuitenkaan uskaltanut tehdä persjättöä rohkeasti, vaan jäin katsomaan, tuleeko Nipsu vaikka hypyn ohi... Muurille ohjauksessa olin siis myöhässä ja siinä Nipsu valahti hakemaan jo väärää putkea. Pelastellen oikeille raiteille ja nollalla taas maaliin. Toinen voittokin tuli siitä!

Hyppyrata

Tuloksista huolimatta vähän harmitti, sillä tavoitteena kisoissa on ollut nimenomaan hyvä ja rohkea ohjaaminen. Se ei tänään ihan toteutunut, kun molemmilla radoilla oli semmoista herpaantumista. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen siihen, että pystyttiin siitä huolimatta tekemään nollaratoja.

Tuittu oli kisoissa taas kunnon turistina, kun se hengaili meidän äidin kanssa hallissa varmaan koko agiradan ajan :) Luu joutui tyytymään lenkkeihin ja autossa istumiseen. Luulle tuli muutenkin tänään lepopäivä. Olin ajatellut meneväni tokoilemaan vielä kisojen jälkeen, mutta se sitten jäi, kun kello oli kotiin lähtiessä jo kymmenen ja maha kurni. Hämmästytti muuten taas se, miten nopeasti maksiohjaajat ehtivät jäähdytellä koiransa. Kun tulin Nipsun kanssa puolen tunnin jäähkälenkiltä, niin maksit olivat juuri hetki sitten loppuneet ja autoja ajoi jo jonossa pois hallilta... (Mutta ehkä ne kaikki asuivat alle kymmenen minuutin matkan päässä ja menivät heti kotona lenkille...?)

Palkintojen (mm. pieni Cuz Dino Luulle, jonka se saa, kun on seuraavan kerran kiltti agilitykoira) lisäksi saatiin kisoista muitakin tuliaisia. Käytin nimittäin vuoden koira -kisoista saadut lahjakortit Koiranpäiviin ja hankin niin hienot fuksianpunaiset ruutumerkit <3

Maanantai ja valkkuryhmän tokot, erottamaton yhdistelmä. Tänään oltiin sovittu treenit jo viideksi Hakametsään. Alkuperäiseltä kentältä siirryttiin jalkapalloilijoiden tieltä puistoon nurtseille. Sielläkin oli väkeä kuin pipoa, mutta löydettiin sopiva pläntti leikkikentän ja hiekkakentän välistä. Häiriötä oli ihan riittämiin, kun jalkapalloja lenteli yli ja ainakin kenttää rajaavaan aitaan koko ajan. Lähimmillään yksi pallo lensi puolen metrin päästä ruutuun juoksevasta Aronista. Onneksi ei sentään osunut keheenkään.

Luun kanssa aloitettiin ja tehtiin kisamainen setti.

Seuraaminen tuntui huonolta, mutta Maiju ja Heidi vakuuttivat sen näyttäneen ihan hyvältä. On se parempaa kuin joskus sentään, se on varma. Perusasennoissa tiputtelu ärsyttävästi kontaktia ja kuunteli liikkuria.

Luoksetulossa seisominen oli surkea, maahanmeno ihan hyvä. Maasta lähti liikkurin käskyllä. Otin lopun maasta uudestaan, sitten ok.

Tunnarissa meni vauhdilla ja oli alkuun vähän hätäinen. Malttoi kuitenkin olla nostelematta vääriä ja toi oman. Palautusvauhti yllättävän hyvä! Tässä muistaakseni ennakoi sivulletulon.

Kaukoissa ei ollut oikein mitään hyvää. Järjestys se perinteinen M-I-S-M-S-I-M. M-I huono, I-S jätti toisen etujalan taakse, S-I liikkui. Ja tarvittiin kaksi tuplakäskyä, kun katseli ympärilleen ja seurasi liikkuria. Huono keskittyminen!

Viimeiseksi siirtymä ja virittely merkille ja ruutuun, ja sitten merkille juoksin perään ja palkkasin. Lähti kyllä ihan kivalla vauhdilla.

Siirtymät ja yleinen fiilis oli ihan hyvä, oli rennon oloinen eikä tarvinnut vääntää sivulletulojen kanssa. Ennakoinnit voidaan laittaa sen piikkiin, että niitä ei tosiaan olla viime aikoina treenattu. Kokonainen luoksetulo on tehty viimeksi varmaan tammikuun kokeessa :D Ärsyttää tehdä sitä, kun stoppi ei kuitenkaan toimi... Olen tyytyväinen, että pystyi tekemään tunnarin. Kaukot oli surkein esitys, mutta eipä vaan niitäkään ole tehty kokonaisuutena pitkään aikaan juuri ollenkaan, saati sitten liikkurin kera.

Kaikkien treenattua tehtiin paikallaoloja. Lyhyehkö makuu, ok. Sitten maahanmenoja ja nousuja ringissä. Muiden käskyistä ei välittänyt mitään, muuten jotain pientä säätöä. Ja lopuksi istuminen. Jätin Cuzin Luun eteen toivoen, että se vähän skarppaisi. Ei oikein toiminut, koska Luu ei pystynyt katsomaan sitä, vaan oikein käänsi päänsä toiseen suuntaan :D Näin käsitellään liian suuret houkutukset...

Lopuksi hilluttiin vielä yhtäaikaa siellä kaikkien niiden lasten ja jalkapallojen seassa. Tein stoppeja puunkierrolla. Ekalla kierrolla kävi kyllä vähän nolo. Olin kommentoinut aikaisemmin jollekin treenikaverille niistä "meidän puolellemme" lentävistä palloista, että voi olla, että täältäkin saattaa vahingossa lentää koira sinne jalkkiskentän puolelle... Ja kun sitten lähetin Luuta kiertämään puuta, se lähtikin kiertämään sitä kentän päädyssä olevaa aita ja teki komean kunniakierroksen jalkkiskentällä ;) Onneksi pelaajat olivat juuri keskikentän puolella.

No, sitten löytyi se puukin. Kierroista sain ihan kohtuullisia (nurtsi)stoppeja. Yhden otin jätöstä ja se oli taas ihan onneton teputus :(

Hermojen menettämisen uhallakin sitten jäävien kimppuun. Ensin muistuttelin seisomista, koska se tuntuu olevan tällä hetkellä heikompi lenkki. Ekalla istuikin, katseavusta ja hennosta käskystä huolimatta. Tästä vähän rakentavaa palautetta (josta en tällä kertaa saanut edes murinoita takaisin) ja sen jälkeen pystyi tekemään oikein. Muutaman seisomisen jälkeen yhdistin maahanmenon ja seisomisen, ja kun se toimi, istumisen, maahanmenon ja seisomisen. Toimi! Seisomisista palkat (kehut+nami, sitten vapautus ja lelu).

Muutamaa kaukoa vielä läheltä, Maijukin vähän huiteli siinä vieressä. Luu oli jo aika läkähdyksissä, eikä jaksanut tehdä kunnolla. Saatiin kuitenkin kaikista joku ok suoritus, jopa yksi S-I (parista metristä).